Risteily M/S Kristina Reginalla:
Reykjavik - Qaqortoq - Narsaq - Nuuk - Evighedsfjorden - Ilulissat - Sisimiut - Kangerlussuaq.
http://www.kristinacruises.com/
21.7.2009 Nuuk, Grönlanti
Nukuin aamulla väsyneenä pitkään ja saavumme Nuukiin iltapäivästä. Grönlannin pääkaupunki on erilainen, suurehko kaupunki, teollistunut ja jotenkin en pidä paikasta. Tämä on liian iso! Liian kaupunki! Liian länsimainen! Liian teollistunut! Nyt ymmärrän hyvin ihmisiä joiden kanssa juttelin aiemmin, jotka olivat asuneet Nuukissa mutta sitten muuttaneet Qaqortoqiin. Näin varmasti itsekin tekisin, jos asuisin Grönlannissa.
Täällä tanskalaiset ovat sekoittuneet grönlantilaisten kanssa ja pääkatu muistuttaa länsimaiselta ostoshelvetiltä muotiliikkeineen ja hifi-kauppoineen. Jatkan matkaani läpi kalamarketin jossa paloitellaan valaanlihaa. Lihasuikaleet kelpaavat paikallisille raakanakin ja puistan päätäni.
Kävelen merenrantaan ja hengitän raikasta merituulta. Aurinko suosii jälleen ja paistaa kuumasti, kasvojeni rusketus lähestyy polttavaa tilaa päivä päivältä. Tänään on pakko ostaa laivalta aurinkorasvaa tai muuten en pysty enää olemaan ulkona. Nauran taas niille ihmisille, jotka luulivat että Grönlannissa olisi kylmää vaikka todellisuudessa täällä kesät ovat paljon parempia kuin Suomessa jossa sataa usein.
Kirkon luona tie on suljettu ja paikallinen mies vahtii puomin ääressä. Kun yritän ohittaa puomin hän kieltää ja kiihtyneellä äänellä selittää jotain grönlanniksi. Käy selväksi että tästä en pääsisi, vaikka syytä en tiedäkään. Ovelana miehenä kierrän kuitenkin toista reittiä samalle tielle, kalamarkkinan ohitse ja viereisen talon takaa niin että puomia vartioiva mies ei näe minua. Jälkeenpäin selvisi että alue oli suljettu joidenkin kuvausten takia. Puomia vartioiva mies hämmästyi kun huomasi minun palaavan pois eristetyltä alueelta, mutta ei sanonut mitään.
Viereisen vihreän talon reunustalla rantojen miehet ja naiset juovat kaljaa ja mekkaloivat. Grönlannissa alkoholismi ja itsemurhatilastot ovat poikkeuksellisen suuria niin että Suomalaiset vaikuttavat pyhäkoulupojilta sen rinnalla.
It's grim up north.
Istun penkille syömään eväitä ja juomaan spriteä, viereeni saapuu pari vanhaa paikallista miestä ja ryhtyvät kauppaamaan minulle taskusta ottamastaan nahkapussista paria valaanluusta veistettyä palasta Tanskaksi. En ymmärrä jolloin toinen miehistä sanoo huonolla englannilla one hundred crowns... Kieltäydyn kohteliaasti kaupasta ja miehet jättävät minut rauhaan.
Käyn katsomassa Joulupukin sivukonttoria, joidenkin mukaan Grönlantihan (pohjoisnavan ja korvatunturin ohella) on Joulupukin kotipaikka. Löydänkin talon kokoisen postilaatikon täynnä Joulupukille lähetettyjä kirjeitä, laatikossa lukee Tanskaksi että tyhjennetään seuraavan kerran Jouluna. Luen lasin takana olevasta kirjeestä..
"Hej Julemand! Jeg håber at jeg får et brev fra dig i år, for sidste år fikke jeg noget..."
Käyn vieressä olevassa museossa tutustumassa inuiittien historiaan. Museo on täynnä inuiittien vaatteita, vanhoja aseita ja
työkaluja sekä aito monta sataa vuotta vanha kajakki (Qajaq), joilla urheat miehet pyydystivät suuria valaita aseinaan ainoastaan keihäsmäiset harppuunat (Saaqqutit). Elämä ja hengissäselviytyminen on ollut todella rankkaa silloin tässä eristäytyneessä maailmassa. Museon perällä on hautaholvi, jossa on 1400-luvulta peräisin olevat inuiittien muumiot. Tunnelma on harras pimeässä huoneessa.
Mutta muuten Nuuk ei saa minulta suosiotaan, kiertelen katuja löytämättä oikein mitään. Pysähdyn pikaruokabaariin syömään hampurilaisen ja kokiksen, kävelen läheisen ostosmarketin pihalle jossa on kokoontuneena paljon ihmisiä. Osalla on asfaltilla edessään kaikenlaista tavaraa myytävänä, vähän kuin kirpputorilla. Keskustan takana
betoniset bunkkerit asuttavat ihmisiä, kaikki on vain betonia ja ränsistyneitä taloja. Aidot inuiitit ovat täällä yhtä käveleviä kuolleita kuin kaikkien teollisuuskaupunkien lapset. Tanskalainen nainen kulkee hienossa takissaan korkokengät kopisten ja italialaiset turistit juovat olutta hotellin terassilla jonne minäkin poikkean tuopille. Vieressä murrosikäiset paikalliset pojat skeittaavat ja kuuntelevat heviä korvalapuista kuin missä tahansa muussa kaupungissa.
Matkalla laivalle kiipeän sataman lähellä olevalle korkeille kallioille ja nautin siellä kaupasta ostamiani herneitä, jotka ovat miltei yhtä maukkaita kuin suomessa. Mutta kaikki täällä on tuontitavaraa Tanskasta ja elintaso kallista. Tanska joutuu tukemaan Grönlantia rahallisesti todella paljon.
Käyn vielä lopuksi satamassa katsomassa ruosteisia kalastusaluksia ja pyydän niitä viemään terveiset, vaikken voikaan olla varma niiden koskaan kotisatamaan löytävän.
Joka ainoa päivä mä kuljen satamaan
Katselen niitä laivoja, joita aallot rakastaa
Vaikka en voi tietenkään olla varma
Niiden kotisatamaansa löytäneen
Ja aina kun yöllä en unta kiinni saa
Mietin, onko mun elämä elämisen arvoista
Ja kuitenkin jos huomenna saankin kirjeen
Jossa mua kotiin pyydetään
Siellä katetussa pöydässä oottaa
Kaikki joita suuresti rakastan
Kaapista tuodaan parhaimmat lasit
Voi, kuinka viiniä nautitaan
Vaan se kiiltävä laiva,
Joka minut tänne toi
On jo ruostunut muutkin,
Eikä ketään auttaa voi
Ja nämä kivillä laitetut kadut
Minun kenkäni kuluttaa
Katulamppuja kiertävät varjot
Minut mukaansa haluaa
http://www.youtube.com/watch?v=ZWKwnEeHp2U
English translation...
In the morning I was tired and slept in as we arrived to Nuuk only at afternoon. The Greenland's capital is rather different, quite big, industrialized city - and somehow I don't like the place.This is too big! Too urban! Too western! Too industrialized! Now I understand better people that I talked with before, those who had lived in Nuuk but then moved to Qaqortoq. This I would probably do myself too, If I lived in Greenland.
Here the Danish people have been mixed with the Greenlandics and the main street looks like a western shopping hell with its fashion design and HiFi stores. I continue my way through the fish market where the whale meat is being chopped. Slices of a raw meat are tasting to the local people and it makes me shudder.
I walk to the seashore and breathe in the fresh sea breeze. The sun is favoring me again and shines warm, my face tan is closing in to a burned state from day to day. Today I must buy suncream from the ship or otherwise I can't stay out anymore. I laugh again to those people who thought that there would be cold in Greenland, although the truth is that here the summers are much much better than in Finland where it rains often.
Nearby the church the road is temporarily closed and a local man is guarding by the barrier. When I try to round the barrier he denies me and with heated voice tries to explain something in greenlandic language. It is made clear that here I cannot pass even though I don't know the reason. But as a clever guy I take another route to the same road, past the fish market and behind the adjacent house so that the barrier guarding man doesn't see me. Afterwards I found out that the area was closed because of some film shoot. The man guarding by the barrier was surprised when he noticed me coming back from the isolated area, but didn't say anything.
On the side of a green house the drunkard men and women are drinking beer and making noise. In Greenland the alcoholism and the suicide statistics are exceptionally high so that the Finnish people look like Sunday school pupils compared to them. It's grim up north.
I sit on the bench to eat my lunch and drink some sprite when two local old men comes next to me and start to peddle me in Danish some sculptured bits of Whale bones put in a small leather bag, and grabbed from the man's pocket. I don't understand them so the other one says with bad English: One hundred crowns… I refuse politely from buying and they leave me alone.
I go to see the branch office of Santa Claus, some people think that Greenland is (along with North Pole and Korvatunturi in Finland) Santa Claus' home. I do find a mailbox the size of a house filled with letters sent to Santa, the box has a writing in Danish that says that it's emptied next time on Christmas. I read from one letter behind the glass.."Hej Julemand! Jeg håber at jeg får et brev fra dig i år, for sidste år fikke jeg noget..."
I visit an adjacent museum and familiarize myself to the history of Inuits. The museum is filled with Inuit clothings, old armaments and tools, and also several hundred years old kayak (Qajaq), in which those brave men caught whales by using only spearlike harpoons (Saaqqutit) as weapons. The living and survival has been really hard back then in this isolated world. In the back of the museum there is a crypt, where are inuit mummies from 15th century. The athmosphere is devout in a lightless room.
But otherwise Nuuk isn't favored by me, I walk around the streets without actually finding anything. I stop by to a fast food restaurant to eat a hamburger with coke, and walk to the yard of the nearby shopping mall where a lot of people has gathered. Some have laid on the ground all kinds of stuff for sale, just like in a flea market.
Beyound the city center the concrete bunkers are lodging the people, everything is just concrete and ramshackle houses. The genuine inuits are as living deads as all the children of the industrial towns. A Danish woman walks by with her elegant jacket and high heels clattering and Italian tourists are having beer in the terrace of a hotel, where I also stop by to have a pint. Besides the local teenager boys are skateboarding and are blasting heavy rock music from their walkmans just like in any other city.
On my way to the ship I climb to a high clifftop near the harbour and savour the peasecods I bought from the shop. The peas are almost as tasty as in Finland. But everything in here is imported from Denmark and the living expenses are high. Denmark has to support Greenland really much financially.
Eventually I visit the harbour to see the rusty fishing boats and I tell them to send away my greetings, although I cannot be sure if they are ever going to find their home ports.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti