torstai 16. heinäkuuta 2009

Matka Grönlantiin, Osa II (16.7.2009)

Lyhyt matkapäiväkirja risteilyltä Reykjavikista Kangerlussuaqiin, 15.7. - 25.7.2009












Risteily M/S Kristina Reginalla:
Reykjavik - Qaqortoq - Narsaq - Nuuk - Evighedsfjorden - Ilulissat - Sisimiut - Kangerlussuaq.
http://www.kristinacruises.com/

16.7.2009 Reykjavik, Islanti

Aamulla olo on aika väsynyt, mutta olotila kohenee aamiaisen jälkeen kun kaupungin kuumat kadut odottavat jo minua. Kävelen aamupäivän lupaavassa auringossa kohti tuttua rantakatua Navajo T-paita päälläni lyhyissä housuissa. Tiedän että taas on tulossa kuuma päivä. Maisemat eivät tunnu nyt niin henkeäsalpaavilta kuin edellisenä iltana ja viime yönä, vaikka ovat yhäkin vaikuttavia.

Keskustassa kiertelen pitkin katuja, kävelen pitkin Laugavegur-ostoskatua joka on täynnä ihmisiä, enimmäkseen turisteja mutta myös joitakin paikallisia ihmisiä. Aurinko paistaa ja on kuuma! Eriväriset pienet talot ja seinämaalaukset virkistävät katukuvaa... suurin osa turisteista on pukeutunut takkeihin ja vain osa on uskaltautunut riisumaan turhat vaatteet, mutta minä olen auringon lapsi ja astelen asfalttisia katuja auringon loiste sisälläni. Vastaan tulee Inuiitti-isä kahden pienen poikansa kanssa, toinen heistä huudahtaa nähdessään minut ja rastalettini ja osoittaa sormella... se saa minut nauramaan ja mietin että mitenhän oudolta mahdan näyttää heidän silmissään päästyäni Grönlannin pieniin kyliin. Käyn katsomassa satamassa isoa risteilijää ja pujahdan yhteen kauppaan, josta ostan vanhan (viikinkien?) riimu-kaulakorun... valittavana on useita vaihtoehtoja, mutta tunnistan helposti omani - merkin joka esittää sanaa Dagaz (Aræðni ->Venture).

"Dagaz valaisee päivän ja pimentää yön. Se on itsessään paradoksi, jonka valossa vaihtoehdot tuntuvat äärimmäisiltä. Kompromisseja on vaikea löytää. Daeg tuo parhaimmillaan elämään keskikesäisen auringon ja yöttömän yön huumaavan juhlan, joka voi merkitä myös hengellistä valoa. Kaikki kasvaa ja edistyy, auringon elinvoima on huipussaan. Toisaalta riimun merkitys voi avautua keskikesän asemassa vuoden taitekohtana. Ehkä elämässäsi on edessä taitekohta ja suuri muutos.
On aika herätä."

Lisää riimuista täällä. (Toim. Huom.) http://www.thuleia.com/riimut.html


Jälkeenpäin tätä selitystä lukiessani mietin kuinka oikeassa tuo (intuitiivinen?) valintani ehkä olikaan. Ja tunnen elämäni ajelehtivan taas kohti uutta taitekohtaa ja minua on jälleen kohtaava suuri muutos. Suurempi kuin osasin aavistaakaan...
(Wake up)

Kävelen katuja ristiin rastiin, pysähdyn syömään eväitä kukkulalle muistomerkin juureen ja nautin auringosta. Tämä on jo elämäni kuudes päivä islannissa ja jokainen päivä on ollut lähes täydellinen. Seuraavalla kadulla törmään samaan korealaiseen tyttöön jonka näin viime yönä. Hänkin tunnistaa minut ja pysähtyy juttelemaan hymyn kera. Hyvästelemme ja hän toivottaa minulle aurinkoisia tuulia Grönlantiin. Kiitän ja mieleni on pilvissä, katson tätä kaupunkia, sen pieniä putiikkeja, kahviloita joita on vieri vieressä (mistään ei saa olutta) ja värikästä katukuvaa. Käyn katsomassa Tjörninin järveä ja kierrän sen aurinkoisessa säässä ja ihastellen maisemia. Järvellä on paljon sorsia ja lintuja joita ihmiset ovat tulleet katsomaan ja syöttämään. Nautin auringosta ja sen hehkusta, vaikka kasvoni ovat jo saaneet siitä kohta jo liian suuren annoksen... Ilma täällä on jotenkin kai ohuempaa ja saa auringon vaikutuksen vielä voimakkaammaksi kuin Suomessa... Ja vielä aion saada sen rusketuksen Grönlannista, mitä kukaan ei uskonut kotona... Mutta vain minä pystyin sen tietämään, kun lasken askeleeni vanhan tutun tunteeni varaan ja kävelen auringon askelin, kerrankin ilman varjoani joka aina seuraa.

Parlamentin edustalla on jotain meteliä ja käyn katsomassa, kun pieni mutta äänekäs joukko on kerääntynyt plakaattien ja jonkunlaisten torvien kanssa ja he pitävät ääntä ja huutelevat parlamenttitalon suuntaan. Plakaateissaan he kysyvät ketkä veivät miljardit ja missä he ovat nyt, pankki-alan ihmiset jotka myivät islannin ja saivat maan vararikkoon, lepäävät nyt veroparatiiseissaan kansalta varastetuilla rahoillaan... Vis-exista??
Ja näinhän se usein maailmassa menee, vain ahneus on kuningas.


Kello on jo yli puolen päivän ja päätän lähteä katsomaan sitä ravintolaa jossa Andri on töissä. Saavun paikalle ja otan yhden Viikingin, samalla kyselen josko Andri on jo tullut. Hetki vain, sanoo tarjoilija ja pian eteeni saapuu aivan outo mies... Olen hämilläni, mutta sitten tajuan että ravintolassa on töissä kaksi samannimistä ja nyt edessäni seisoo väärä mies. Nauramme väärinkäsitykselle ja vale-Andri painuu takaisin hommiinsa. Kokki-Andri ei vielä ole saapunut töihin, joten päätän tilata itselleni ruokaa ja uuden tuopin häntä odotellessani. Ravintola on todella suosittu, paljon nuoria ihmisiä saapuu koko ajan syömään ja pöydät ovat koko ajan täynnä, niin ulkona polttavassa auringossa kuin sisälläkin. Tarjoilijatytöt ovat kauniita ja ystävällisiä, en tajua miten aina onnistun osumaan kaupungin ykköspaikkoihin, niin pubin kuin ruokaravintolan suhteen... Jonkinlainen hyvä karma seuraa minua aina silloin, kun tahdon elää vain tätä hetkeä...

Katselen ihmisiä ja nautin olostani hyvässä seurassa kunnes Andri pölähtää sisään ja tulee heti tervehtimään, ennen kuin kiirehtii aloittamaan työvuoronsa. Hetken päästä vaaleahiuksinen ja kirkassilmäinen tarjoilijatyttö tuo pöytääni kirkkaan vihreän drinkin limeviipaleen kera ja kiitän häntä. Se on Andrilta hän sanoo hymyillen. Tiedän, sanon ja hän poistuu naurahtaen. Aterian jälkeen maistan varovasti drinkkiä, se on yllättävän kirpeän makuinen, tuo vähän mieleeni tequilan maun muttei kuitenkaan... Kumoan drinkin ja puraisen perään limelohkoa, en ole varma huomaanko mitään vaikutusta, ehkä näitä pitäisi ottaa useampi... Poistuessani etsin käsiini tarjoilijatytön, koska Andri on keittiön puolella, ja pyydän häntä kertomaan terveiset ja kiitokseni Andrille.

Kävelen vielä hetken pitkin katuja, ostan rasian vadelmia eurolla ja nautin ne meren rannassa ennenkuin palaan laivalle... Kun laiva irtautuu satamasta olo on haikea, Islanti on jollain tapaa särkenyt sydämeni ja nyt joudumme eroamaan taas. Luotsivene kääntyy takaisin ja sieltä vilkutetaan, heilautan kättäni ja kun katselen kaupungin loittonevan, kaukaiset vuoret jäävät lopulta taakse horisonttiin ja vihertävänsininen meri nielaisee taivaan. Näkemiin Islanti. Tiedän että tulisin palaamaan tänne yhä uudelleen ja uudelleen...


Mutta nyt etsin vain äärimmäistä reunaa -
- Ultima Thule -
yhteys katkeaa ja meri nielee minut joka suunnalta.
On vain vanha ruostunut kuu ja minä
ja yksinäisyys meitä yhdistää.
(Ride with me)

Ylihuomenna saavun Grönlantiin.





English translation...

In the morning I feel quite tired, but my shape is getting better after the breakfast as the town's hot streets are already awaiting for me. I walk in the promising sun of the forenoon along the familiar promenade wearing Najaho T-shirt and short trousers. I know it's going to be a hot day again. The view is not so astonishing now as it was last night, although being still impressive.

In the city centre I travel around the streets, walk along Laugavegur shopping street that is crowded by people, mostly by tourists but also by some local people. Sun is shining and it is hot! Different coloured small houses and wall paintings are freshening up the cityscape… Most of the tourists are clothed in jackets and only few have dared to peel off their unnecessary clothing, but I am the heir of the sun and I walk asphalt covered streets with the sunburst inside of me. I walk against inuit father with two sons and the other one interjects and points me with finger after seeing me and my cornrow rastas… It makes me laugh and I think how strange I might look in their eyes finally in those small villages of Greenland.

I visit the harbour to see a massive cruiser ship and sneak into a shop, where I buy an old (viking?) rune necklace… There are many alternatives to choose, but I recognize easily what's mine - a sign that represents word Dagaz (Aræðni ->Venture).

"Dagaz enlightens the day and darkens the night. It is itself a paradox, in whose light the possibilities appears extreme. Compromise is hard to find. Daeg brings to life at its best the midsummer sun and nightless night celebration, that can also mean spiritual light. Everything is growing and progressing, the vitality of the sun is at its height. On the other hand the meaning of the rune can open up in the midsummer position as the turning point of a year. Maybe in your life there's a turning point and a great change ahead.
It is time to wake up."

More about the runes here in Finnish
http://www.thuleia.com/riimut.html

Afterwards when reading this explanation I ponder how right that (intuitive?) choice done by me was. And I feel my life drifting towards the new turning point and there is going to be a great change to encounter me. Greater than I ever expected…
(Wake up)

I walk the streets up and down, stop to eat my packed lunch on the hill by the foot of a monument and enjoy the sun. This is already my sixth day in Iceland and so far every day has been almost perfect. On the next street I bump into same Korean girl I met last night. She also recognizes me and stops to greet me with a smile. We say farewell and she wishes me sunny winds to Greenland. I thank her and my mind is on the clouds, I look at this city, its small boutiques, all cafés cheek by jowl (can't get beer from anywhere) and the colorful cityscape. I visit to see the Tjörnin lake and walk around it in a sunny weather and admiring the views. There's a lot of ducks and birds in the lake that people have come to see and to feed. I am enjoying of the sun and its heat, although my face has already got too big portion of it… The air is here somewhat more rarefied I guess and it makes the effect of the sun much more stronger than in Finland… And I'm still going to get the tan from Greenland, which no-one didn't believe back in home… But only I could knew it, when I settle my steps on my old well known intuition and walk on sun's footsteps, for once without any shadow that is always following me.

In the front of the parliament house there's some noise and I go to see when a small but loud crowd has gathered with placards and some kind of horns and they are making noise and yelling towards the parliament house. In their placards they are asking who took the billions and where are they now, the banking people who sold the Iceland and caused the land to bankcruptcy, resting now in their tax havens with the money stolen from the people… Vis-exista?? And this is how it often goes in the world, only the greed is king.

It is already afternoon and I decide to see the restaurant where my newly made friend is working. I arrive in the place and take one pint of Viking and ask if Andri is already there. "Wait a minute", says the waitress and soon some stranger comes in front of me… I'm embarrassed, but then I realize that there are two Andri's working in the same restaurant and now there's a wrong guy standing in front of me. We laugh at the misunderstanding and "fake"-Andri goes back to his work. The chef Andri hasn't arrived yet so I decide to order some food and a new pint for me as I wait. The restaurant is really popular, lot of young people are coming non-stop to have lunch and the tables are full all the time, in the outside in the burning sun as well as here in the inside too. The waitress girls are pretty and friendly, I don't get it why I always happen to hit the spot and find the number one places in the town, whether considered to be pubs or restaurants as well… some kind of good karma is following me always, when I want to live in the moment…

I watch people and enjoy myself in a good company when Andri suddenly puffs in and comes to greet me straight away before he hurries to start his shift. After few moments a blonde haired and bright-eyed waitress girl brings bright green drink with lime slice to my table and I thank her. "It is from Andri" she says with a smile. "I know", I say and she leaves with a laughter. After the lunch I carefully taste the drink, it tastes surprisingly bitter, reminding me bit a taste of tequila but still not like that… I drink it bottom up and bite the lime slice and I am not sure if I feel anything of it, maybe I should take more of these… When I'm leaving I find out the waitress girl because Andri is still on the kitchen and tell her to say my greetings and thanks to Andri.

I still roam along the streets for awhile and buy a box of raspberries with an euro and savour them in the seashore before returning to the ship… When the ship pulls out from the harbour I feel wistful, Iceland has somehow broken my heart and now we have to separate again. The pilot vessel is turning back and people are waving from there, I wave my arm and as I watch the city withdrawing, the distant mountains are finally left behind to horizon and the greenish blue ocean engulfs the heaven. Goodbye Iceland. I know that I would return here again and again…

But now I'm just searching for an extreme edge
- Ultima Thule -
The connection cuts out and the sea engulfs me from every way
There's just an old rusty moon
And me
And we are combined by loneliness
(Ride with me)

Day after tomorrow I will arrive to Greenland





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti