Matka Grönlantiin, Osa VI (20.7.2009)

Lyhyt matkapäiväkirja risteilyltä Reykjavikista Kangerlussuaqiin, 15.7. - 25.7.2009












Risteily M/S Kristina Reginalla:
Reykjavik - Qaqortoq - Narsaq - Nuuk - Evighedsfjorden - Ilulissat - Sisimiut - Kangerlussuaq.
http://www.kristinacruises.com/

20.7.2009 Narsaq, Grönlanti

Aamulla on vaikea olo, aikainen herätys vain muutaman tunnin yöunien jälkeen Narsaqin satamassa ja eiliset fisut baarissa tekivät tehtävänsä vaikken missään kovassa humalassa ollutkaan. Niukasti maistuneen aamiaisen jälkeen on retki viikinki-
raunioille. Perille kolistellaan parilla maasturitaksilla ja tanskalainen opas kertoo kivikasojen historiasta. Olen Erik Punaisen jalanjäljillä kun hän perusti siirtokuntansa tänne 900-luvulla. Parikymmentä laivallista ihmisiä selvisi perille islannista ja perustivat asumuksensa tänne vihreälle saarelle.

Kiipeän kukkulalle ja katson täynnä jäävuoria olevaan lahteen. Mietin minkä löytöretkeilijän maailma minussa menettikään, kun synnyin väärään aikaan, tähän väärään maailmaan. Kirottu 2000-luku. Istuskelen kivellä ja mietin mennyttä maailmaa.

Erik Punaisen jälkeläiset asuttivat saarta ja täältä hänen poikansa Leif Eriksson kävi Amerikassa asti paljon ennen Kolumbusta. Uudisasukkaat katosivat täältä 1400-luvulla, eikä kukaan osaa sanoa varmasti minne. Kenties he kuolivat geenipoolinsa ehdyttyä vuosisatoja jatkuneen sisäsiittoisuuden johdosta, ehkä taudit tai kylmyys kävivät voittamattomaksi, tai ehkä he palasivat täältä takaisin Islantiin. Jos itse pitäisi arvata, sanoisin että he kaikki kuolivat viimeiseen mieheen.

Kylässä vaeltelen pitkin katuja, käyn hautausmaalla jossa ihmiset on haudattu rinteeseen pää alaspäin, aivan niinkuin Lerwickissä Shetlanninsaarilla. Pankin edessä on pari inuiittityttöä jotka kikattelevat ujostuksesta kun vaihdan heidän kanssaan pari sanaa. Seuraan kun mies maalaa punaista taloaan uudella kirkkaan sinisellä värillä, on kesä ja aurinko paahtaa niin kuumasti että saa kasvot palamaan. Täällä on kuumempaa kuin Suomessa! Helikopteri tuo viidentoista minuutin välein lastia jostain vuorten takaa. Grönlannissa kylät ja kaupungit ovat eristyksissä toisistaan eikä niiden välillä ole teitä. Helikopterit ja lentäminen ovat ainoa tapa kuljettaa tavaroita ja ihmisiä täällä paikasta toiseen. Katson kun kopteri taas nousee ja katoaa pisteeksi taivaalle...

Jatkan matkaa kävellen kohti satamaa ja kiipeän ylös korkealle kalliolle. Paistattelen kalliolla aurinkoista päivääni eväitäni syöden ja nautin olostani kunnes lopulta on palattava laivalle. Narsaq on idyllinen pieni kylä ja elämä on täällä hyvin rauhallista. Grönlanti on lumonnut minut ja pidän tästä elämäntyylistä ja näistä jylhistä maisemista. Mutta talvella voi kaikki olla toisin ja elämä pimeää ja ankeaa.

Lähtömme Narsaqista täynnä ajelehtiviä jäävuoria ja -lohkareita olevassa vuonossa on aavemainen. On täysin hiljaista ja kirkkaanvalkoiset jäänlohkareet ajelehtivat hiljaa ohitse, muutama niistä kolahtaen laivan keulaan ja ohjautuen sitten sivuun kirkkaanvihertävässä vedessä. Tunnelma on jotenkin epätodellinen, en pysty muuta kuin seisomaan kädet sidottuina kaiteeseen ja tuijottamaan kylmään veteen ja aika jähmettyy paikoilleen. Tuijotan valtavia kallioita jotka ympäröivät meidät ja olen jossain kaukana irti ruumiistani jälleen. Väristys kulkee läpi vartaloni.

Merellä ohitamme valtavia jäävuoria, isompia kuin laivamme ja ilta päättyy vaikuttavaan varustamoillalliseen kapteenin kanssa ja sen jälkeen illanviettoon baarissa. Baarissa tutustun ihmisiin ja saan heiltä suosiota osakseni. Kun baari on lopulta mennyt kiinni, kannella sumurintama iskee vasten mustaa ja loputonta yötä ja laivamme kiitää hirmuista vauhtia pitkin öisen Grönlannin selän avaruutta.





English translation...


In the morning I have a hard feeling, early wakeup in Narsaq harbor after only few hours of sleep and yesterday's Fisk-shots did their job even though I wasn't so drunk. After the poorly tasten breakfast there will be an excursion to the viking ruins. We rattle across there with couple old SUVs as taxis and a Danish guide tells us the history of pile of rocks. I'm on the footsteps of Erik the Red, when he established his colony here in the 10th century. Around twenty ships of people made it here from Iceland and founded their settlement here on the green island.

I climb up to the hill and take a look to the bay full of icebergs. I ponder what explorer or voyager the world is losing in me, when I was born in the wrong age, to this wrong world of living. The cursed 2000s! I sit on a rock and think about the past world.

The descendants of Erik the Red inhabited this island and from here his son Leif Eriksson visited as far as America much before Columbus. The colonists disappeared from here in the 15th century and no-one can say to where for sure. Perhaps they died when their gene pool diminished after the centuries of inbreedity, maybe the diseases or the coldness became unbeatable, or maybe they returned back to Iceland. If I had to guess, I would say that they all died to the last man.

Back in the village I wander along the streets and visit the graveyard where people have been buried heads downhill to the hillside, just like in Lerwick in Shetland Islands. In front of the bank there are two inuit girls who are giggling of shyness, when I exchange a few words with them. I follow as a man is painting his red house with brand new bright blue paint, it is summer and the sun is shining so warm that it makes my face burn. Here is hotter than in Finland! The helicopter brings some cargo in every fifteen minutes from somewhere beyond the mountains. In Greenland the cities and villages are isolated and there are no roads between them. The helicopters and flying is the only way to transport people and goods from one place to another. I watch as the helicopter is again rising and disappears as a point in the sky…

I carry on walking towards the harbor and climb up to to a high cliff. I sunbathe at the cliff by eating my packed lunch in a sunny day and enjoy the feeling until eventually I have to return to the boat. Narsaq is a idyllic small village and life here is very peaceful. Greenland has charmed me and I like this life style and these ruggedly beautiful sceneries. But in a wintertime everything can be different and life's grim and dark.

Our departure from Narsaq in the fjord full of drifting icebergs and ice blocks is phantasmagorical. It is dead silent and bright white ice blocks are drifting slowly pass us, couple of them clanking to the prow and funneling aside in the green bright water. The feeling is somehow unreal, I cannot do anything but stand with my hands tied in the rail and gaze into the cold water and the time stands still. I stare into the enormous cliffs that are surrounding us and I am somewhere far away out of my body again. The vibrations are traveling throughout my body.

On the sea we pass gigantic icebergs, wider than our ship and the night ends with impressive shipowners' evening meal with the captain and after that evening party at the bar. In the bar I get acquainted with people and I'm popular. When the bar has closed the fog front hits against black endless night and the ship is sailing in terrible speed along the Greenland's nocturnal open sea .