Lyhyt matkapäiväkirja risteilyltä Helsingistä Reykjavikiin, 24.6. - 3.7.2007
Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik
http://www.kristinacruises.com/
3.7.2007 Reykjavik, Islanti
Viimeinen päivä sarastaa ja aurinko pilkottaa taas pilvien takaa. Edessä on vielä koko päivän kestävä bussiretki sisämaahan. Matkaamme ulos Reykjavikista ja saavumme lopulta laavakenttien, vihreiden laaksojen ja vuorien
yli ensin kraaterijärvelle. Täällä kuulemma Björk oli joskus kauan sitten pitänyt rock-konsertin järvellä olevalla lautalla ja yleisö oli istunut vuoren huipulla ja akustiikka oli ollut mahtava. Taustalla näkyy tulivuori Hekla
horisontissa. Seuraavaksi käymme katsomassa Geysirit ja Strokkur sylkee vesisuihkunsa kymmenien metrien korkeuteen ja saa turistit säpsähtämään.
Jatkamme Gulfossin mahtaville
putouksille. Vesihöyry tulee vastaan jo 500 metrin päässä putouksesta ja itse putous on todella vaikuttava näky.
Kaukana näkyy valtava jäätikkö, josta suunnattomat vesimassat tulevat ja putoavat kahden putouksen kautta
syvään rotkoon. Putouksen nielussa tuntee olonsa jälleen niin pieneksi. Vesihöyry kastelee paidan. Käymme vielä mannerlaatan repeämäkohdassa, täällä
Amerikan laatta on jo vaeltanut 7 kilometriä irti Euraasian laatasta. Maisema on vaikuttava, mutta tunnelman pilaa miljoona turistia. Voisin kuvitella mikä kokemus olisi kulkea nämä maisemat läpi yksin, kuten edellisenä päivänä. Yritän kuvitella muut ihmiset pois, mutta se on mahdotonta koska matkaoppaat kailottavat tuttuja lauseitaan englanniksi ja ranskaksi ja turistit seuraavat laumoina perässä. Se siitä tunnelmasta. Eikö ihmiset osaa kulkea yksin ilman oppaita.
Lopulta on aika siirtyä lentokenttää kohti ja aloittaa matka kotiin. Ohitamme Reykjavikin luona vielä yhden kiven jonka sisällä
asuu menninkäinen. Moottoritiehen piti tehdä mutka sen takia. Lentokentällä otan iltakoneen ja aloitan matkani taivaalla. Olo on haikea ja surullinen enkä tahtoisi takaisin harmaaseen arkeen. 10 päivän matka
muuttuu 3 tunnin paluulennoksi ja kaikki on ohi hetkessä. Niin paljon kokemuksia ja tunteita vaihtuu pariin tuntiin ilmassa. Yö pimenee ja valot loistavat Etelä-Suomen yössä, napapiiri vaihtuu pimeäksi yöksi. Helsinki-Vantaalla punainen kuu johdattaa minut kotiin ja saa aikaan vielä viimeisen tuntemuksen. Pääsen nukkumaan kahdelta yöllä ja uneni on sekava ja ahdistunut. Tarvitsen vielä uuden sataman.
Aamulla joudun tekemään aamiaiseni itse.
English translation
The last day of the journey is starting and the sun is glimmering behind the clouds. There's still a bus tour ahead to the inland that is taking the whole day. We travel away from Reykjavik and through lava fields, green valleys and mountains finally we arrive to the crater lake. Here Björk long time ago had a rock concert on the raft in the middle of the lake, the audience had sat up on the rim of the crater and the acoustics had been tremendous. On the background far in the horizon is volcano Hekla. Next we are going to see the geysers and Strokkur is spitting its water load tens of metres skywards and makes the tourists recoil.
We proceed to magnificent Gulfoss waterfall. The water vapor is coming towards us at already 500 metres of the fall and the waterfall itself is really astonishing sight. Far away in the horizon there is a huge glacier, where the enormous masses of water are coming and falling through two waterfalls into deep canyon. In the brink of the waterfall I'm again feeling myself so small. The water vapor is wetting my shirt. We will also visit the rupture valley of tectonic plates, here the North American plate has already wandered and detached seven kilometers from the Eurasian plate. The view is impressive but the mood is ruined by million tourists. I can imagine what an experience it could be to wander through these landscapes on your own, like I did on yesterday. In my mind I try to make people to disappear, but it's impossible because the travel guides are loudly speaking their familiar phrases in English and French, and all the tourists are just following in herds. So that's it about the mood! Can't people walk alone without guides.
Finally it's time to move on towards the airport and start my way to home. Near Reykjavik we pass one rock that is dwelled by an elf. There had be made a bend to the freeway because of it. At the airport I take the night flight and start my travel in high skies. I feel wistful and sad and I wouldn't want to return back to my dull weekday life. The ten day journey turns into a 3 hour return flight and everything is over just in a moment. So much experiences and feelings are transformed to couple hours in the air. Night is darkening and The Polar Circle is changed to black night. In Helsinki-Vantaa airport the red moon is leading me home and gives me the ultimate sensation. I get to sleep at two o'clock at night and my dream is confused and distressed. I need a new harbour!
In the morning I have to prepare breakfast by myself.
tiistai 3. heinäkuuta 2007
maanantai 2. heinäkuuta 2007
Suuri Pohjoinen Ulottuvuus, Osa 9 (2.7.2007)
Lyhyt matkapäiväkirja risteilyltä Helsingistä Reykjavikiin, 24.6. - 3.7.2007
Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik
http://www.kristinacruises.com/
2.7.2007 Isafjördur, islanti
Aamu koittaa taas aurinkoisena ja uskon taas tulevaan. Laitan caprihousut jalkaan ja jälleen kaikki epäilevät minua. Nauran taas heille, sillä tiedän olevani jälleen oikeassa. Kun laiva saapuu satamaan, sujahdan taas autioille kaduille tuttu picnic-setti repussani. Aamu on vielä kylmä, mutta uskon auringon lämmittävän jo hetken päästä. Pyörin hetken kylässä ja hahmottelen suuntaa jonne lähtisin. Tutunnäköiset vuoret ovat taas ympärillä, kaukana siintää jäätikköä. Kylän jälkeen nousee hiekkatie vuorille ja jatkaa tunnelin läpi jonnekin ja päätän ottaa sen suunnakseni. Tunneli näyttää olevan vain muutaman kilometrin päässä, mutta pari kilometriä noustuani vuorenrinnetta totean matkaa olevan vieläkin ainakin pari kilometriä.
Olen taas jälleen yksin, ympärillä mahtavat maisemat. Nautin raikkaasta ilmasta, hengitän avaruutta ja salaperäiset voimat kulkevat läpi kehoni. Maisemat ovat henkeäsalpaavat ja olo on täysin käsittämätön. Vuorilla näkymättömät ihmiset kuiskailevat minulle. Huldufolk, Islannin näkymätön kansa. Juttelen heidän kanssaan ja olen kuin yksi heistä.
Pidän picniciä vuoren rinteellä, maistan raikasta viiniä ja syön nälkääni meetvurstileipiä, joita pöllin laivan aamiaiselta. Voisin istua näissä maisemissa tuntikausia ja niin teenkin, aurinko lämmittää ja raikas tuuli nousee ylös vuonosta rinnettä pitkin. Huldufolk lupasi minulle taas onnen ja rauhan täksi päiväksi. Kirjoitan postikorttiin runoa islanniksi ja juon viiniä. Oloni on täydellinen.
Samalla suuri lentokone lentää ylitseni, vain sadan metrin päästä ja aloittaa ylvään kaarroksensa kohti vuonon toisella puolella olevaa kenttää. Koneen siivet nuolevat kallioita kun se tekee täyden puoliympyrän muotoisen kaarroksen, saavuttaakseen kentän suunnan vasta aivan viime hetkellä kun korkeutta on enää muutama kymmen metriä. Olen vaikuttunut tästä lentäjän suorituksesta ja kone rullaa kiitoradalla.
Eväät on loppu ja lähden kävelemään ainakin 5 kilometrin päässä olevaa kylää kohti, täällä on mahdotonta arvioida etäisyyksiä. Kirkkaalla säällä voi nähdä 100 kilometrin päähän. Matkalla vastaan tulee rinnettä ylöspäin juokseva paikallinen lenkkeilijä. Heilautamme toisillemme kättä ja huudamme tervehdyksen. Kylässä etsin tieni aurinkoiselle terassille. Täällä olut maksaa vain 8 euroa, halpaa kuin saippua tokaisen ja heitän oluen kurkkuuni ja sulan aurinkoon.
Edessä on viimeinen ilta ja laivan baarissa juhlitaan. Geologi on jo aika hyvässä vauhdissa ja opetan hänelle uuden juoman, peltikaton - johon hän tykästyy suuresti. Juon itse niitä kuusi. Puoli kahdelta katselen aamun kajoa kannella kun ohitamme lumihuippuisen tulivuoren. Kahden jälkeen taivas alkaa jo punertaa ja myrskylinnut liitävät ylväästi laivan vierellä. En tahdo vielä nukkumaan ja hakeudun pois yksinäisyydestä komentosillalle.
Lopulta kun aamu jo sarastaa on pakko mennä nukkumaan pariksi tunniksi. Laitan herätyksen puoli seitsemäksi ja näen sekavia unia.
-------------------------
Ég bý við sjóinnundir allar iður
augu þín og Vonin mín
starir stillt um nótt
Langt í burt
vakir veröld stór
þig ég trega manna mest
litla stúlkan mín
-Jackman
English translation
It's dawn and the sun is up and I'm again believing in the future. I put on my capri trousers and everyone is doubtful once again. I laugh for them because I know I'm right this time too. When the ship arrives to the harbor, I sneak into the deserted streets with my well-known picnic set in my backbpack. The morning is still chilly but I believe the sun will warm me up soon. I wander around in a village for some time and plan a direction to go. Familiar looking mountains are surrounding the village and a glacier is looming far away. Behind the village there is a sand road rising up to the mountains and continuing through a tunnel to somewhere and I decide to head up there. The tunnel seems to be only few miles from here, but after walking few miles it still seems to be couple miles left.
I'm in solitude again and surrounded by the greatest landscapes. I enjoy the fresh air, inhale the space and mystic forces are running through my body. The scenery is breathtaking and my feeling is fully incomprehensible. On the mountains the invisible people are whispering to me. The Huldufolk, Iceland's hidden people. I chat with them and be like one of them.
I'm having picnic on the slope of a mountain, taste the fresh wine and for the munchies I eat mettwurst sandwiches, that I nicked from the breakfast. I could sit for hours in these sceneries and I will, the sun is warming me up and the fresh wind is rising up along the hillside from the fjord. Huldufolk pledged me fortune and harmony for this day. I'm writing a poem in Icelandic to a postcard and drink wine. I'm feeling perfect.
At the very moment an aeroplane is flying over me, only couple hundred feet away and starts to curve gracefully towards the airfield on the other side of the fjord. Plane wings are almost touching the crags when it makes semicircle turn, to reach the airstrip just in time when there's only couple tens of meters altitude left. I'm impressed of the pilot's performance as the plane is already rolling on the runway.
The food is finished and I start to walk towards the village that is at least 5 km away, in here it is impossible to estimate the distances. On a bright day you can see to the distance of one hundred kilometers. On my way down some local man is jogging up on the hill towards me. We sweep our hands for each other and holler a greeting. At the village I find my way to a sunny terrace. Here beer costs only 8 euros, cheap as chips I say, gulp my beer and melt in the sun.
The last night is in front of us and people are partying in the bar. The geologist is already bit tipsy and I teach him a new drink, peltikatto (tin roof) - that he likes very much. I take six of them. At half past one I'm on the deck staring the morning glow as we pass a snow-capped volcano. After two o'clock the sky is having all shades of red and fulmars are gliding gracefully on the side of the ship. I don't want to go to sleep yet and I escape from my loneliness to the bridge.
Finally when it is dawn I must go to sleep for couple of hours. I put my alarm clock to wake me up at six thirty and I see confusing dreams.
Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik
http://www.kristinacruises.com/
2.7.2007 Isafjördur, islanti
Aamu koittaa taas aurinkoisena ja uskon taas tulevaan. Laitan caprihousut jalkaan ja jälleen kaikki epäilevät minua. Nauran taas heille, sillä tiedän olevani jälleen oikeassa. Kun laiva saapuu satamaan, sujahdan taas autioille kaduille tuttu picnic-setti repussani. Aamu on vielä kylmä, mutta uskon auringon lämmittävän jo hetken päästä. Pyörin hetken kylässä ja hahmottelen suuntaa jonne lähtisin. Tutunnäköiset vuoret ovat taas ympärillä, kaukana siintää jäätikköä. Kylän jälkeen nousee hiekkatie vuorille ja jatkaa tunnelin läpi jonnekin ja päätän ottaa sen suunnakseni. Tunneli näyttää olevan vain muutaman kilometrin päässä, mutta pari kilometriä noustuani vuorenrinnetta totean matkaa olevan vieläkin ainakin pari kilometriä.
Olen taas jälleen yksin, ympärillä mahtavat maisemat. Nautin raikkaasta ilmasta, hengitän avaruutta ja salaperäiset voimat kulkevat läpi kehoni. Maisemat ovat henkeäsalpaavat ja olo on täysin käsittämätön. Vuorilla näkymättömät ihmiset kuiskailevat minulle. Huldufolk, Islannin näkymätön kansa. Juttelen heidän kanssaan ja olen kuin yksi heistä.
Pidän picniciä vuoren rinteellä, maistan raikasta viiniä ja syön nälkääni meetvurstileipiä, joita pöllin laivan aamiaiselta. Voisin istua näissä maisemissa tuntikausia ja niin teenkin, aurinko lämmittää ja raikas tuuli nousee ylös vuonosta rinnettä pitkin. Huldufolk lupasi minulle taas onnen ja rauhan täksi päiväksi. Kirjoitan postikorttiin runoa islanniksi ja juon viiniä. Oloni on täydellinen.
Samalla suuri lentokone lentää ylitseni, vain sadan metrin päästä ja aloittaa ylvään kaarroksensa kohti vuonon toisella puolella olevaa kenttää. Koneen siivet nuolevat kallioita kun se tekee täyden puoliympyrän muotoisen kaarroksen, saavuttaakseen kentän suunnan vasta aivan viime hetkellä kun korkeutta on enää muutama kymmen metriä. Olen vaikuttunut tästä lentäjän suorituksesta ja kone rullaa kiitoradalla.
Eväät on loppu ja lähden kävelemään ainakin 5 kilometrin päässä olevaa kylää kohti, täällä on mahdotonta arvioida etäisyyksiä. Kirkkaalla säällä voi nähdä 100 kilometrin päähän. Matkalla vastaan tulee rinnettä ylöspäin juokseva paikallinen lenkkeilijä. Heilautamme toisillemme kättä ja huudamme tervehdyksen. Kylässä etsin tieni aurinkoiselle terassille. Täällä olut maksaa vain 8 euroa, halpaa kuin saippua tokaisen ja heitän oluen kurkkuuni ja sulan aurinkoon.
Edessä on viimeinen ilta ja laivan baarissa juhlitaan. Geologi on jo aika hyvässä vauhdissa ja opetan hänelle uuden juoman, peltikaton - johon hän tykästyy suuresti. Juon itse niitä kuusi. Puoli kahdelta katselen aamun kajoa kannella kun ohitamme lumihuippuisen tulivuoren. Kahden jälkeen taivas alkaa jo punertaa ja myrskylinnut liitävät ylväästi laivan vierellä. En tahdo vielä nukkumaan ja hakeudun pois yksinäisyydestä komentosillalle.
Lopulta kun aamu jo sarastaa on pakko mennä nukkumaan pariksi tunniksi. Laitan herätyksen puoli seitsemäksi ja näen sekavia unia.
-------------------------
Ég bý við sjóinnundir allar iður
augu þín og Vonin mín
starir stillt um nótt
Langt í burt
vakir veröld stór
þig ég trega manna mest
litla stúlkan mín
-Jackman
English translation
It's dawn and the sun is up and I'm again believing in the future. I put on my capri trousers and everyone is doubtful once again. I laugh for them because I know I'm right this time too. When the ship arrives to the harbor, I sneak into the deserted streets with my well-known picnic set in my backbpack. The morning is still chilly but I believe the sun will warm me up soon. I wander around in a village for some time and plan a direction to go. Familiar looking mountains are surrounding the village and a glacier is looming far away. Behind the village there is a sand road rising up to the mountains and continuing through a tunnel to somewhere and I decide to head up there. The tunnel seems to be only few miles from here, but after walking few miles it still seems to be couple miles left.
I'm in solitude again and surrounded by the greatest landscapes. I enjoy the fresh air, inhale the space and mystic forces are running through my body. The scenery is breathtaking and my feeling is fully incomprehensible. On the mountains the invisible people are whispering to me. The Huldufolk, Iceland's hidden people. I chat with them and be like one of them.
I'm having picnic on the slope of a mountain, taste the fresh wine and for the munchies I eat mettwurst sandwiches, that I nicked from the breakfast. I could sit for hours in these sceneries and I will, the sun is warming me up and the fresh wind is rising up along the hillside from the fjord. Huldufolk pledged me fortune and harmony for this day. I'm writing a poem in Icelandic to a postcard and drink wine. I'm feeling perfect.
At the very moment an aeroplane is flying over me, only couple hundred feet away and starts to curve gracefully towards the airfield on the other side of the fjord. Plane wings are almost touching the crags when it makes semicircle turn, to reach the airstrip just in time when there's only couple tens of meters altitude left. I'm impressed of the pilot's performance as the plane is already rolling on the runway.
The food is finished and I start to walk towards the village that is at least 5 km away, in here it is impossible to estimate the distances. On a bright day you can see to the distance of one hundred kilometers. On my way down some local man is jogging up on the hill towards me. We sweep our hands for each other and holler a greeting. At the village I find my way to a sunny terrace. Here beer costs only 8 euros, cheap as chips I say, gulp my beer and melt in the sun.
The last night is in front of us and people are partying in the bar. The geologist is already bit tipsy and I teach him a new drink, peltikatto (tin roof) - that he likes very much. I take six of them. At half past one I'm on the deck staring the morning glow as we pass a snow-capped volcano. After two o'clock the sky is having all shades of red and fulmars are gliding gracefully on the side of the ship. I don't want to go to sleep yet and I escape from my loneliness to the bridge.
Finally when it is dawn I must go to sleep for couple of hours. I put my alarm clock to wake me up at six thirty and I see confusing dreams.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2007
Suuri Pohjoinen Ulottuvuus, Osa 8 (1.7.2007)
Lyhyt matkapäiväkirja risteilyltä Helsingistä Reykjavikiin, 24.6. - 3.7.2007
Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik
http://www.kristinacruises.com/
1.7.2007 Akureyri, Islanti
Akureyri peittyy sumuun, mutta matkaamme bussilla kohti saaren keskiosia ja aurinko suosii siellä meitä jälleen. Nousemme yli vuorten ja katson aurinkoon jähmettyneitä kallioita, Trolleja jotka ovat jättiläisten rotua ja vaeltavat öisin. Ja joskus kun ne eivät ehdi ajoissa piiloon, niin aamuauringon säteet osuvat niihin, ja ne kivettyvät kallioiksi. Matkaamme läpi vehreiden laaksojen, kalaisien jokien ja ympäröivien vuorten. Jokapuolella on niin vihreää, paitsi laavakentillä jossa mustaksi jähmettynyt laava ei vielä ole saanut sitä kahtatuhatta vuotta aikaa, jotta voisi kasvattaa vihreän peitteen.
Godafossin vesiputous saa mieleni kuohumaan kuin kuohuviini. Kirkkaansininen vesi syöksyy läpi mieleni ja tunnen oloni jotenkin haikeaksi syntymäpäivänä. Eilen yksinäisyys oli voimaa, mutta tänään se ahdistaa. Tuijotan virtaavaan veteen ja matkaan jälleen mieleni sisään, jota ahdistus täyttää. Olen taas eksyksissä satamastani ja yksinäinen.
Mutta kuin muinainen uskonmies täällä aiemmin, heitän kaikki jumalkuvat ja pahat ajatukset putoukseen ja tyhjennän mieleni. En usko mihinkään. Uskon vain itseeni, enkä aina siihenkään...
Myvatnin luona järvimaisemat ovat kauniit, mutta sankat hyttysparvet saavat hieman tunnelman piloille. Onneksi ne ovat lievempiä kuin suomalaiset isoveljensä, nämä tyytyvät vain pyörimään ympärillä kärpästen lailla. Matkaamme läpi laavakenttien ja laavapeltojen, Dimmu Borgiriin jossa laava on muodostanut sokkeloisen labyrintin isolle alueelle.
Kuumat lähteet ja höyryä puhaltavat aukot ovat minulle tuttuja jo Azoreilta, mutta haistelen hetken rikin tuoksua ennenkuin istun takaisin täysinäiseen turistibussiin.
Laivalla minua odottaa kuohuviini jääsangossa ja kirjeessä onnittelut kapteenilta. Vuodet vierivät liian nopeasti ja se saa hetkeksi pääni painuksiin. Vieläkö ehdin saada oman aurinkoni, vai kiertäisikö onni minut sittenkin. Käyn suihkussa ja vaihdan vaatteet, Che on tulossa jälleen. Ravintolassa saan huomion osakseni ja onnittelulaulu säestetään pienolla. Ihmiset vetävät minut yksinäisyydestä seuraansa eikä minun enää tarvitse olla yksin. Tytöt ovat tehneet onnittelukortinkin ja se lämmittää sydäntä. Nautin illasta ja laivan väki pitää minusta. Pyöriäiset esittävät minulle suuren shown ikkunoiden takana ja vietän iltani nauttien.
Mutta silti kaipaan jotain.
English translation
Akureyri is coated with fog but we are traveling to the inner parts of the island by bus and there the sun is again favoring us. We are ascending over the mountains and I stare the petrified crags, the trolls that are race of giants and roam at night. And sometimes when they can't hide early enough and the twilight sunrays hit them, they will petrify to stone. We are heading through verdant valleys, fishy rivers and surrounding mountains. It's so green everywhere, except on the lava fields where the black stiffen lava hasn't yet got the two thousand years of time to be able to grow the green coating.
Godafoss waterfall makes my mind burst like sparkling wine. Bright blue water is running through my mind and I feel somehow wistful. Yesterday the solitude gave me strength but today it haunts me. I gaze at flowing water and travel again deep inside my mind, which is full of depression. I am again strayed from my harbor and I am so lonely.
But like an ancient cleric here long time ago, I throw all the idols of gods and bad thoughts to the running river and empty my mind. I don't believe in anything. I believe in me, and sometimes not in even that.
On the Myvatn lake the scenery is beautiful, but thick mosquito clouds are ruining the mood. Luckily they are less harmless than their Finnish big brothers (or sisters), these are just satisfied to only twirl around like flies. We are traveling through lava fields to Dimmu Borgir, where lava has formed a labyrinth in a big area.
Hot springs and steam blowing holes are familiar to me from Azores but I still sniff sulphur for a short time before I walk back to tourist bus full of people.
At the ship there is sparkling wine waiting in the ice bucket followed with congratulation letter from the Captain. Years are running too fast and it gets my head fall down, is there still time for me to receive my own sun, or would the fortune and happiness still go by. I take a shower and change my clothes, Che is coming again. In the bar I will be paid attention and the congratulation song is accompanied by piano. People are dragging me from the loneliness to their company and I don't have to be alone any more. Girls have even made a card for me and it warms my heart. I enjoy the night and people likes me. Porpoises (or dolphins) are giving me a great show behind the windows and I spend my night with delight.
But still I miss something..
Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik
http://www.kristinacruises.com/
1.7.2007 Akureyri, Islanti
Akureyri peittyy sumuun, mutta matkaamme bussilla kohti saaren keskiosia ja aurinko suosii siellä meitä jälleen. Nousemme yli vuorten ja katson aurinkoon jähmettyneitä kallioita, Trolleja jotka ovat jättiläisten rotua ja vaeltavat öisin. Ja joskus kun ne eivät ehdi ajoissa piiloon, niin aamuauringon säteet osuvat niihin, ja ne kivettyvät kallioiksi. Matkaamme läpi vehreiden laaksojen, kalaisien jokien ja ympäröivien vuorten. Jokapuolella on niin vihreää, paitsi laavakentillä jossa mustaksi jähmettynyt laava ei vielä ole saanut sitä kahtatuhatta vuotta aikaa, jotta voisi kasvattaa vihreän peitteen.
Godafossin vesiputous saa mieleni kuohumaan kuin kuohuviini. Kirkkaansininen vesi syöksyy läpi mieleni ja tunnen oloni jotenkin haikeaksi syntymäpäivänä. Eilen yksinäisyys oli voimaa, mutta tänään se ahdistaa. Tuijotan virtaavaan veteen ja matkaan jälleen mieleni sisään, jota ahdistus täyttää. Olen taas eksyksissä satamastani ja yksinäinen.
Mutta kuin muinainen uskonmies täällä aiemmin, heitän kaikki jumalkuvat ja pahat ajatukset putoukseen ja tyhjennän mieleni. En usko mihinkään. Uskon vain itseeni, enkä aina siihenkään...
Myvatnin luona järvimaisemat ovat kauniit, mutta sankat hyttysparvet saavat hieman tunnelman piloille. Onneksi ne ovat lievempiä kuin suomalaiset isoveljensä, nämä tyytyvät vain pyörimään ympärillä kärpästen lailla. Matkaamme läpi laavakenttien ja laavapeltojen, Dimmu Borgiriin jossa laava on muodostanut sokkeloisen labyrintin isolle alueelle.
Kuumat lähteet ja höyryä puhaltavat aukot ovat minulle tuttuja jo Azoreilta, mutta haistelen hetken rikin tuoksua ennenkuin istun takaisin täysinäiseen turistibussiin.
Laivalla minua odottaa kuohuviini jääsangossa ja kirjeessä onnittelut kapteenilta. Vuodet vierivät liian nopeasti ja se saa hetkeksi pääni painuksiin. Vieläkö ehdin saada oman aurinkoni, vai kiertäisikö onni minut sittenkin. Käyn suihkussa ja vaihdan vaatteet, Che on tulossa jälleen. Ravintolassa saan huomion osakseni ja onnittelulaulu säestetään pienolla. Ihmiset vetävät minut yksinäisyydestä seuraansa eikä minun enää tarvitse olla yksin. Tytöt ovat tehneet onnittelukortinkin ja se lämmittää sydäntä. Nautin illasta ja laivan väki pitää minusta. Pyöriäiset esittävät minulle suuren shown ikkunoiden takana ja vietän iltani nauttien.
Mutta silti kaipaan jotain.
English translation
Akureyri is coated with fog but we are traveling to the inner parts of the island by bus and there the sun is again favoring us. We are ascending over the mountains and I stare the petrified crags, the trolls that are race of giants and roam at night. And sometimes when they can't hide early enough and the twilight sunrays hit them, they will petrify to stone. We are heading through verdant valleys, fishy rivers and surrounding mountains. It's so green everywhere, except on the lava fields where the black stiffen lava hasn't yet got the two thousand years of time to be able to grow the green coating.
Godafoss waterfall makes my mind burst like sparkling wine. Bright blue water is running through my mind and I feel somehow wistful. Yesterday the solitude gave me strength but today it haunts me. I gaze at flowing water and travel again deep inside my mind, which is full of depression. I am again strayed from my harbor and I am so lonely.
But like an ancient cleric here long time ago, I throw all the idols of gods and bad thoughts to the running river and empty my mind. I don't believe in anything. I believe in me, and sometimes not in even that.
On the Myvatn lake the scenery is beautiful, but thick mosquito clouds are ruining the mood. Luckily they are less harmless than their Finnish big brothers (or sisters), these are just satisfied to only twirl around like flies. We are traveling through lava fields to Dimmu Borgir, where lava has formed a labyrinth in a big area.
Hot springs and steam blowing holes are familiar to me from Azores but I still sniff sulphur for a short time before I walk back to tourist bus full of people.
At the ship there is sparkling wine waiting in the ice bucket followed with congratulation letter from the Captain. Years are running too fast and it gets my head fall down, is there still time for me to receive my own sun, or would the fortune and happiness still go by. I take a shower and change my clothes, Che is coming again. In the bar I will be paid attention and the congratulation song is accompanied by piano. People are dragging me from the loneliness to their company and I don't have to be alone any more. Girls have even made a card for me and it warms my heart. I enjoy the night and people likes me. Porpoises (or dolphins) are giving me a great show behind the windows and I spend my night with delight.
But still I miss something..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)