sunnuntai 1. heinäkuuta 2007

Suuri Pohjoinen Ulottuvuus, Osa 8 (1.7.2007)

Lyhyt matkapäiväkirja risteilyltä Helsingistä Reykjavikiin, 24.6. - 3.7.2007







Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik
http://www.kristinacruises.com/


1.7.2007 Akureyri, Islanti

Akureyri peittyy sumuun, mutta matkaamme bussilla kohti saaren keskiosia ja aurinko suosii siellä meitä jälleen. Nousemme yli vuorten ja katson aurinkoon jähmettyneitä kallioita, Trolleja jotka ovat jättiläisten rotua ja vaeltavat öisin. Ja joskus kun ne eivät ehdi ajoissa piiloon, niin aamuauringon säteet osuvat niihin, ja ne kivettyvät kallioiksi. Matkaamme läpi vehreiden laaksojen, kalaisien jokien ja ympäröivien vuorten. Jokapuolella on niin vihreää, paitsi laavakentillä jossa mustaksi jähmettynyt laava ei vielä ole saanut sitä kahtatuhatta vuotta aikaa, jotta voisi kasvattaa vihreän peitteen.

Godafossin vesiputous saa mieleni kuohumaan kuin kuohuviini. Kirkkaansininen vesi syöksyy läpi mieleni ja tunnen oloni jotenkin haikeaksi syntymäpäivänä. Eilen yksinäisyys oli voimaa, mutta tänään se ahdistaa. Tuijotan virtaavaan veteen ja matkaan jälleen mieleni sisään, jota ahdistus täyttää. Olen taas eksyksissä satamastani ja yksinäinen.

Mutta kuin muinainen uskonmies täällä aiemmin, heitän kaikki jumalkuvat ja pahat ajatukset putoukseen ja tyhjennän mieleni. En usko mihinkään. Uskon vain itseeni, enkä aina siihenkään...

Myvatnin luona järvimaisemat ovat kauniit, mutta sankat hyttysparvet saavat hieman tunnelman piloille. Onneksi ne ovat lievempiä kuin suomalaiset isoveljensä, nämä tyytyvät vain pyörimään ympärillä kärpästen lailla. Matkaamme läpi laavakenttien ja laavapeltojen, Dimmu Borgiriin jossa laava on muodostanut sokkeloisen labyrintin isolle alueelle.

Kuumat lähteet ja höyryä puhaltavat aukot ovat minulle tuttuja jo Azoreilta, mutta haistelen hetken rikin tuoksua ennenkuin istun takaisin täysinäiseen turistibussiin.

Laivalla minua odottaa kuohuviini jääsangossa ja kirjeessä onnittelut kapteenilta. Vuodet vierivät liian nopeasti ja se saa hetkeksi pääni painuksiin. Vieläkö ehdin saada oman aurinkoni, vai kiertäisikö onni minut sittenkin. Käyn suihkussa ja vaihdan vaatteet, Che on tulossa jälleen. Ravintolassa saan huomion osakseni ja onnittelulaulu säestetään pienolla. Ihmiset vetävät minut yksinäisyydestä seuraansa eikä minun enää tarvitse olla yksin. Tytöt ovat tehneet onnittelukortinkin ja se lämmittää sydäntä. Nautin illasta ja laivan väki pitää minusta. Pyöriäiset esittävät minulle suuren shown ikkunoiden takana ja vietän iltani nauttien.
Mutta silti kaipaan jotain.




English translation

Akureyri is coated with fog but we are traveling to the inner parts of the island by bus and there the sun is again favoring us. We are ascending over the mountains and I stare the petrified crags, the trolls that are race of giants and roam at night. And sometimes when they can't hide early enough and the twilight sunrays hit them, they will petrify to stone. We are heading through verdant valleys, fishy rivers and surrounding mountains. It's so green everywhere, except on the lava fields where the black stiffen lava hasn't yet got the two thousand years of time to be able to grow the green coating.

Godafoss waterfall makes my mind burst like sparkling wine. Bright blue water is running through my mind and I feel somehow wistful. Yesterday the solitude gave me strength but today it haunts me. I gaze at flowing water and travel again deep inside my mind, which is full of depression. I am again strayed from my harbor and I am so lonely.

But like an ancient cleric here long time ago, I throw all the idols of gods and bad thoughts to the running river and empty my mind. I don't believe in anything. I believe in me, and sometimes not in even that.

On the Myvatn lake the scenery is beautiful, but thick mosquito clouds are ruining the mood. Luckily they are less harmless than their Finnish big brothers (or sisters), these are just satisfied to only twirl around like flies. We are traveling through lava fields to Dimmu Borgir, where lava has formed a labyrinth in a big area.

Hot springs and steam blowing holes are familiar to me from Azores but I still sniff sulphur for a short time before I walk back to tourist bus full of people.

At the ship there is sparkling wine waiting in the ice bucket followed with congratulation letter from the Captain. Years are running too fast and it gets my head fall down, is there still time for me to receive my own sun, or would the fortune and happiness still go by. I take a shower and change my clothes, Che is coming again. In the bar I will be paid attention and the congratulation song is accompanied by piano. People are dragging me from the loneliness to their company and I don't have to be alone any more. Girls have even made a card for me and it warms my heart. I enjoy the night and people likes me. Porpoises (or dolphins) are giving me a great show behind the windows and I spend my night with delight.

But still I miss something..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti