Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik.
http://www.kristinacruises.com/
30.6.2007 Seydisfjördur, Islanti
Herään aamulla innokkaana, tänään lopultakin saavumme Islantiin! Aamiaisen jälkeen menen heti kannelle katsomaan maisemia, Islannin rannikko näkyy kaukana tummana ja lumihuippuisena, olotila on jännittynyt. Aurinko paistaa taas vaikka matkaamme kohti pohjoista kylmillä vesillä. Muut ovat pukeutuneet lämpimästi ja minä paistattelen päivää pelkässä t-paidassa. Muut katsovat minua kuin mielenvikaista, mutta olen matkalla unelmiini ja uskon vaistoihini jotka ovat johdattaneet minua koko elämäni ajan. Otan mieluummin riskin ja valitsen oman tieni, haastan järkevyyden normit ja luotan intuitiooni. On parempi kuolla seisaallaan kuin elää polvillaan. Ja koko matkan olen seissyt korkeampana kuin koskaan.
Katselen kun luennoitsijavieraamme, yli viisikymppinen geologian tohtori pomppii innosta ja hihkuu laivan hitaasti lähestyessä tuota valtavaa saarta. Vaikka itse en pompi, sisälläni kuohuu enemmän kuin kertaakaan tämän matkan
aikana. Yritän olla cool, vaikka mieleni tekisi pomppia mukana. Sukellamme vuonoon ja valtavat kalliot ympäröivät laivan. Lumihuippuiset vuoret sulkevat meidät sisäänsä ja matkaamme kohti tuntematonta.
Ohitamme vesiputouksia jotka valuvat useiden portaiden kautta lähes pystysuoria rinteitä, kummallisia yksittäisiä taloja jotka antavat vuorille mahtavat mittasuhteet. Pilvet nuolevat huippuja, joita peittää 
valkoinen jää. Saavumme Seydisfjördurin satamaan ja olen täynnä iloa, riemua, kaikkia positiivisia tunteita.Satamassa suuntaan heti kohti isoa vesiputousta joka on korkealla vuorenrinteellä.
Seuraan vuoristopuroa rinnettä ylös pehmeässä maastossa, lentokone lentää laakson yli ja jättää kirkkaan siniselle taivaalla valkoisen nauhan, joka yhdistää vuoret. Rinne on jyrkkä ja maasto pehmeää, sinisiä lupiineja näkyy silmänkantamattomiin.
Korkealla kielekkeen päällä kiertelee kaksi valtavaa mustaa korppia. Katselen näkyä lumoutuneena, 30 metriä korkea vesiputous ja äänettömästi liitävät linnut jotka aluksi näyttivät aivan kotkilta.
Seydisfjördur on pieni kylä, täällä on vain yksi pankki, kauppa, huoltoasema ja jonkinverran puisia taloja,
jotka ovat usein maalattu kirkkaan punaisiksi tai sinisiksi. Keskellä kylää on pieni järvi ja kaukaa vuorilta tulee hieman suurempi joki, joka laskee mereen. Käyn Shellillä ja juttelen kirkassilmäisen vaaleahiuksisen tytön kanssa. Hän puhuu englantia islantilaisittain murtaen ja on selvästi kiinnostunut vieraista,
joita heidän kylässään käy niin vähän.
Lähden seuraamaan jokea reppu selässä ja nautin maisemista. Etsin sopivaa paikkaa picnicille ja kuljen kilometrien päähän kylästä. Olen täysin yksin keskellä
puhdasta luontoa, valkohuippuiset vuoret
ympäröivät ja saavat sydämen lyömään lujempaa. Kuljen pellon reunaa, kun yhtäkkiä tiirat hyökkäävät kimppuuni. Hätistelen niitä käsilläni ja juoksen karkuun kun ne puolustavat maassa olevia
pesiään. Lopulta linnut luovuttavat ja saavun hengästyneenä joen mutkaan jossa on pieni koski ja mukavat rantakalliot. Istun alas ja avaan punaviinipullon ja kaivan voileipäeväät ja hedelmiä esiin.Taustalla vuoristopuro putoaa vuorilta ja hengästyn lisää maisemista. Istun ja nautin auringosta, yllä on pilvetön kirkkaan sininen taivas. Tuntuu että taivas olisi jopa sinisempi kuin suomessa. Kaikki on täysin autiota, on vain minä ja koko tämä vuoristoinen
maailma. Nautin elämästä, juon jäätiköiltä tulevaa vettä suoraan vuoristopuroista ja
olen pakahtua. Lopulta kun olen nauttinut tarpeeksi, lähden kävelemään takaisin kilometrien päässä siintävää kylää kohti. Aurinko korventaa ja ilma on helteinen. Täällä on jopa kärpäsiä!!! Asuvalintani ei olisi voinut osua enemmpää nappiin ja nauran kaikille epäilijöille jotka nyt hikoilevat tuulipuvuissaan.
Kylässä istahdan hotellin terassille, otan kymmenen euron tuopin ja juttelen itävaltalaisen naisen kanssa. Hän sanoo minun olevan onnekas, koska kaksi päivää sitten täällä satoi vaakasuoraan. Tiedän itsekin olevani onnekas, koska onneni on omissa käsissäni, varsinkin
nyt. Uskon että kaiken voi saada, jos vain haluaa tarpeeksi. Ja nyt haluan sen kaiken. Olen matkalla tähtiin.Illalla aurinkoinen olo saattaa minua pitkin islannin itäpuolista merta kohti pohjoista. Valaat saattavat
matkaamme, kaukana horisontissa pyrstöt nousevat kun valtamerien jättiläisetsukeltavat syvään merivirtojen alle.
Aurinko sävyttää taas punaistaan, mutta napapiirin pohjoispuolella se ei enää laske. Katselen kun aurinko leijuu pinnan yläpuolella ja juttelen perämiehen kanssa komentosillalla. Puolen tunnin päästä sankka sumu laskeutuu ja näkyvyys putoaa alle sataan metriin. Hiivin alas hyttiini jotta jaksan herätä aikaisin.
Huomenna on syntymäpäiväni.
English translation...
I wake up enthuasiastic in the morning, today we will finally arrive to Iceland! After the breakfast I go straight to the deck to see the view, Iceland coastline is seen far away as dark and snow-capped mountains, I feel excited. The sun is shining although we are traveling towards north in cold waters. The rest of the people are dressed warm but I am sunbathing and wearing just a t-shirt. They keep looking me like insane, but I'm on a journey to my dreams and I trust my instincts that have guided me through my whole life. I'd rather challenge the risks and choose my own way, dare the standards of rationality and trust the intuition only. I would rather die standing than live on my knees. And throughout the whole journey I've stood higher than never before.
I watch as our guest lecturer, doctor of geology, in his fifties is jumping and yelling for joy as the boat approaches that colossal island. Even though I'm not jumping, my feelings are effervescing more than ever during this journey. I try to be cool, even though I would want to start jumping with him. We dive inside to the fjord and enourmous cliffs and rocks are surrounding the ship. Snow-capped mountains are enclosing us and we are heading towards the unknown.
We bypass waterfalls with several cascades that are flooding through almost vertical hills. As well as single houses that give massive dimensions to the mountains. Clouds are touching the mountain tops, that are covered with white ice. We arrive to Seydisfjördur harbour and I'm full of joy, happiness and all the positive feelings.
In the harbour I'm heading right away towards the big waterfall that is on a high mountainside. I follow a small stream to the mountain on the soft soil, an aeroplane is flying over the valley and leaves a white trail on a bright blue sky, which is connecting the mountains on both side. The hillside is very steep and the terrain is soft, blue lupines are seen to boundless distance. High over the edge of the cliff there are two ravens soaring around. I watch the view mesmerized, a 100 feet high water fall and silently gliding birds, at first looking like eagles.
Seydisfjördur is a small village, here is only a bank, a shop, a gas station and some wooden houses, that are often painted bright red or blue. In the middle of the village there is a small lake, and somewhat big river that runs from faraway mountains to the sea. I walk to Shell and chat with bright-eyed blonde girl. She talks english with strong icelandic accent and is clearly attracted by visitors, that so infrequently comes to their village.
I follow the river with backbag on my shoulder and enjoy the scenery. I'm seeking for a good place for a picnic and wander miles away from the village. I'm completely alone in the middle of pure and wild nature, white-capped mountains circulating me and my heart is racing. I'm strolling alongside the fields and suddenly terns are attacking me because they are protecting their nests lying in the ground. I'm trying to drive them away at the same time as I'm running. At last the birds give up chasing me and I arrive gasping to the river bend with small rapids and a pleasant river bank. I sit down and open up a bottle of red wine and take out the sandwiches and fruits from my bag.
Behind me the stream is falling down from the mountains and I become more breathless of the scenery. I sit and enjoy the sun with clear bright blue sky. It feels like the sky is even brighter blue than in Finland. Everything in here is deserted, it's just me and this world of mountains. I enjoy life, drink water from a stream that is coming from the glacier and feel like my heart is going to burst. Finally when I've enjoyed enough I start to walk back towards the village that is looming the miles away. The sun is scorching and the weather is sultry. There are even flies in here!!! My t-shirt accessory couldn't be the better and I'm laughing off to all skeptics that are now sweating in their shell suits.
Back in the village I sit on a hotel terrace, purchase a pint worth of ten euros and chat with a lady from Austria. She says I'm lucky, because two days ago it was raining like hell. I know that I'm lucky, because luck is only in my own hands, especially now. I believe that you can get it all if you really want it. I'm on my way to the stars.
At night the sunny feeling is escorting me towards the north in eastern icelandic sea. Whales are following our ship, far away in horizon the tails are raising when the giants of the oceans are diving deep under the sea streams.
The sun is again dyeing the world to red, but after the polar circle the sun won't go down anymore. I stare as the sun is hovering above the surface and chat with the first mate on the bridge. After half an hour the fog descends and visibility drops below three hundred feet. I sneak into my cabin to be able to wake up early.
Tomorrow is my birthday.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti