Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik
http://www.kristinacruises.com/
25.6.2007 Visby, Ruotsi
Aamulla herään säkkipimeässä ja pelästyn nukkuneeni pommiin. Nopea vilkaisu kelloon toteaa sen olevan 05:49, joten aikaa jää vielä puoli tuntia ylösnousuun. Sitten hipihopi aamiaiselle ja kannelle nauttimaan auringosta, joka on hiipinyt yön jälkeen taas esiin.
Tulossa on kuuma päivä. Aurinko kimaltaa meressä ja johdattaa laivan kapeaan Visbyn satamaan. Yhdeksältä laskuportaat vapauttavat minut vanhankaupungin kaduille.Visby on vanhoja muureja, torneja ja auringonpaahdetta.
Visby on värikkäitä kukkia ja ennenkaikkea ruusuja. Punaisia ruusuja joka puolella ja idyllisiä pieniä taloja. Jopa teiden varsilla kasvaa erivärisiä kukkia villeinä. Mutta kadut ovat tyhjiä. Olutta ei saa ennen yhtätoista, ilmoittaa tyttö bagelsenissa,
onneksi ehdin juoda jo yhden aamulla puistossa. Tällä kertaa vältyin pidätykseltä, koska pääsin nauttimaan Almedalenista ja sen suihkulähteestä aivan yksin
ennenkuin kukaan muu ehtisinne. Aamun idyllinen hetki kun varjot ovat vielä pitkiä. Paikallisia ei näy missään ja vasta kahdeltatoista Adelsgatan herää henkiin.
Pienet liikkeet houkuttavat
turisteja ja paikallisia, aurinko paahtaa ja on Kesä! Olen vapaa ja liikun kadulla kuin pieni leijonanpoika katsellen ympärille. Ihmisiä riittää, Ruotsalaiset tytöt on aika nättejä, vai johtuuko se vain kesästä ja pukeutumisesta.
Kaikki kujat ja loukot on nähty, istun satamaterassilla vielä hetken ja juon kylmää Prippsiä. Sydämeni viihtyisi Visbyssä pidempäänkin..Gotlanti katoaa horisonttiin ja meri ympäröi taivaan. Aurinko
säteilee komentosillalle. Olemme vasta aamuyöllä Bornholmissa, ilmoittaa Försti. Pitch on 100% ja suuntana etelä. Aurinko putoaa mereen, mutta pilvet aikovat ahmaista sen ennen sitä. Oranssi hehku heijastuu valkoviinilasista, nojaan kaiteeseen ja tuijotan tyhjyyteen kuin olisin sokeutunut. Ehkä olenkin, sillä ajattelen kotia. Tai sitä missä se voisi olla. Illat ovat liian pitkiä näin. Täytän lasini uudestaan.Baarissa väsynyt orkesteri soittaa vielä väsyneemmälle yleisölle. Venäläiset juhlivat kannella. On taas keskiyö mutta joku varasti kuun jonnekin. No sainhan puolittaisen auringonlaskun. Odotan jo huomista.
English translation...
In the morning I wake up in pitch black and I am scared that I've slept in. A quick glimpse to the alarm clock shows that it's 05:49, so there's still half an hour time left before getting up. Then I go rapidly for the breakfast and climb up to the deck to enjoy the sun, that has crept out after the night. It's going to be a hot day. The sun is glittering in the sea and guides the boat to the narrow Visby harbour. At nine o'clock the gangplank releases me to the streets of old town.
Visby is old ramparts, towers and sunlight. Visby is colorful flowers and first and foremost roses. Red roses everywhere and small idyllic houses. Even along the roads there are growing wild flowers with different colors. But the streets are deserted. Beer is not sold before eleven, says the girl in bagelsen, but luckily in the morning I already sipped one in the park. This time I avoided being arrested because I made it to enjoy Almedalen and its fountain all alone before anyone else came. Idyllic moment of the morning when the shadows are still tall. I can't see locals anywhere and it's after twelve when Adelsgatan comes to life.
Small shops lure tourists and locals, sun is scorching and it is summer! I'm free and move along the streets like a small lion cub watching around. There's lot of people and swedish girls are quite pretty, or is it just the summer and their clothing. All the alleyways and 'traps' have been seen, I sit on a harbour terrace and drink cold Pripps. My heart would stay in Visby for long time...
Gotland vanishes into horizon and sea enfolds the heaven. Sun rays are bombing to the ship bridge. We won't pass the Bornholm until small hours, says the first mate. Pitch is 100% and the heading is south. The sun is falling into the sea, but clouds are about to devour it before. An orange glow is reflected from the glass of white wine, I lean on railing and gaze into nothingness like becoming blind. Maybe I am blind, because I'm thinking of home. Or where it could be. Evenings are too long to feel like this. I refill my glass.
In the bar the jaded band plays to the more jaded audience. Russians are partying on the deck. It is midnight again, but someone stole the moon to somewhere. Well, at least I got a half sunset. I'm already waiting for tomorrow.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti